Opiskelua ja elämää Thaimaassa

Kyllä täytyy sanoa, että on se kotimaa vain aina kotimaa. :) Oon siis palannu takasin Suomeen. Hieno tunne oli kyllä, kun näin lentokoneen ikkunasta Helsinki-Vantaan. Niin rauhallisen ja tyynen näköistä ja sitä vain tunsi olevansa jälleen kotona.

Viimeiset päivät Bangkokissa oli hienoja: kävin vielä tekemässä viimeisiä ostoksia, nautin kävelystä eri puistoissa ja viimeisenä iltana käytiin Jaanan kans ihastelemassa Bangkokia sen korkeimmasta rakennuksesta, Baiyok Tower II:sta. Näkymät oli kyllä huikeat! Tämä blogi vain ei enää suostu lataan kuvia, joten ne nyt sitte jää...

Oon kiitollinen koko neljästä kuukaudesta, jonka sain Thaimaassa viettää. Monenmoisia kokemuksia on karttunu, oon kasvanu ihmisenä ja oon oppinu arvostaan tiettyjä asioita enemmän kuin ennen reissua. Nyt vain sitten levätään ennen töiden alkua ja nautitaan Suomen kevään ihanista ilmoista! Yksi jakso elämässäni on päättynyt ja samalla päättyy tämän blogin pitäminen. Toivon kaikille lukijoille aurinkoista ja siunattua tulevaa kesää! :)

Eilen ja tänään kävin vähän ajelemassa BTS-junalla. Se on kyllä tosi kätevä, jos haluaa kiertää Bangkokin keskustaa (ja vielä halvalla). Kävin vierailemassa kuuluisassa Lumpini-puistossa Saladaengin alueella. Puisto oli todella kaunis ja aivan mielettömän suuri! Olin kuullu, että siellä käyskentelee myös varaaneja, joten yritin metsästää niitä ihan haukkana. Olin jo luovuttanu ja menin istumaan rannalle, kunnes huomasin varaanin (n. 60-70 cm mittaisen) kolmen metrin päässä musta. Piti ottaa äkkiä kamera esille, vaikka se otus ei mikään hirveän nopea ollukkaan. Siinä se vähä aikaa mua katseli ennen kuin se päätti lähteä uimaan.

Lumpini-puistossa oli myös pulu, joka sai mut ajattelemaan syvällisiä. Se oli siinä samaisella rannalla, eikä lähteny mihinkään, vaikka kyykistyin metrin päähän siitä ottamaan kuvaa. Huomasin nimittäin, että siltä puuttui kokonaan toinen silmä ja että se oli saanut siipeensä. Se kahto mua anovasti toisella silmällään ja mua harmitti, ku en ollu varannu yhtään leipää mukaan. Kuintekaan se ei pelänny mua niin oletin, että se oli saanu aikasemmin ruokaa ihmisiltä. Erikoista oli se, että se oli edelleen hengissä. Mulle tuli mieleen yks kohta Raamatusta, jossa puhutaan, että Jumala huolehtii linnuistakin. Ja ihmiset ovat Hänelle vielä arvokkaampia kuin linnut. Hyvältä tuntui, kun tiesin, että Jumala huolehtii sekä musta, että tuosta pienestä pulusta. :)

Saladaengilta jatkoin matkaa Mo Chitille, tarkoituksenani oli käydä lapsille tarkoitetussa museossa. Kävelin ympäri Chatuchakin markkina-aluetta ja etsin etsimistäni. Oli tosi kuuma ja muutenki vähä nihkeä olo. Jatkoin kuitenki etsimistä ja se palkittiin: löysin museon! Tosin pian sain palata häntä koipien välissä takaisin, koska se oli kiinni. Jäi siis kulttuuripuoli siltä päivältä kokematta.

Illalla käytiin Jaanan kans Asiatiquella, eli sillä maailmanpyörällä Bangkokissa. Huikeat oli näkymät, vaikkei se loppujen lopuks kovin korkea ollukkaan. Ja onhan sitä nyt tullu sitte käytyä kunnollisessa maailmanpyörässä! Viimeks varmaan oon ollu jossain maatalousnäyttelyssä semmosessa rupusessa. :)

Tänään lähin jälleen kerran Skytrainilla liikkeelle. Tällä kertaa kävin Herra Kukritin perinnetalossa (Chong Nonsilla), joka oli samalla kotimuseo. Kaunis oli talo ja ihan mielenkiintoista tietoa löytyi tästä herrasta. Kävin sitten siinä ihan naapurissa ravintolassa syömässä ja vähän nolotti ku olin alipukeutunut. Hyvää oli ruoka ja palvelu loistavaa! Hintakin oli kyllä loistava, en oo vielä täällä ollessani maksanu niin suolasta hintaa ruuasta.

Sieltä jatkoin matkaani kohti Saladaengia ja kävin katsomassa katolilaista kirkkoa ja protestanttista kirkkoa. Tarkoituksena oli käyä ihan sisällä asti, mutta tuo protestanttinen kirkko oli kiinni ja katoliseen kirkkoon pääsemisestä olis pitäny maksaa tai ois pitäny olla muuten pätevä syy sinne menemiseen. En siis tiiä, oliko ne oikeasti tarkoitettu tämmösille mun kaltaisille turisteille. :D No, tulipahan siinä sitte käytyä samaisen kadun varrella Starbucksissa kahvilla.

Illalla olis vielä tarkoitus käyä keilaamasa, saa nähä, miten meikäläiselle sielä käy. :) Mun keilaamiskerrat on yhen käden sormilla laskettavissa, joten mikään mestari en oo. Pelaaminen on kuitenki aina ollu tosi hauskaa!