Sain kuin sainkin vaihettua taustakuvan. Pikkuveljen huomaavaisella avustuksella, tietenki. :) Ens kerralla tämä onnistuu ihan itsenäisesti (jos enää muistan, mistä koko homma tehtiin). Kuva on googlesta napattu, mutta Thaimaata silti. Laitan sinne uuden kuvan heti, ku oon saanu otettua tarpeeksi komian. Ja tietenki tärähtämättömän.
Pakkailuja ei oo vielä oikein kunnolla aloitettu, mutta tarkoitus olis tänä iltana jotain saaja aikaseks. Tuntuu että pää räjähtää kaikesta mitä pitää muistaa! Passilla, lentolipuilla ja hammasharjalla pääsee aika pitkälle, mutta jotain muutaki olis ihan kiva ottaa mukaan. En ihmettele yhtään sitä, että monet tutut, jotka on ollu kauemman aikaa ulkomailla (kuka lähetysharjoittelussa, kuka vaihdossa), ovat valitelleet sitä, miten kaiken tarpeellisen saa pakattua mukaan puoleks vuodeks! Huh huh...
Tänään tuli ehkä jo sadannen kerran aika haikea olo. Koti-ihmisenä on jotenki vaikiaa lähtiä kauas ja vielä niin, ettei pääse takasi kotia sillon ku haluaa. Ensimmäiset kaks viikkoa tai ensimmäinen kuukausi tulee oleen mulle aika vaikiaa aikaa. Onneks on kuitenki olemassa Skype, sähköposti ja Facebook, joten jollain lailla saa pidettyä yhteyttä.
Sikäli on myös hyvä olla, kun tietää, ettei mun tarvi olla yksin. Tietysti Minttu lähtee mun kans, mutta vielä hienompaa on tietää, että Taivaan Isä kulkee mun kans joka päivä. Sekä Ylivieskan että Ullavan helluntaiseurakunnasa mut siunattiin matkaan. On hienoa, että monet ihmiset muistaa mua rukouksisa! Se on arvokas asia ja oon todellakin kiitollinen siitä.
Tällaista tänään. Huomena sitte jännitetään kaksin verroin. Lähtö sen kun lähenee...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLaitahan sitte kuvia että näkee millaista se on elämä siellä :D
PoistaTottakai! Mun pikkusisarukset on muistuttanu siitä monesti. ;)
Poista