Ajatuksia

Nyt on kulunu yksi kuukausi siitä kun lähin Kokkolan juna-asemalta äitin ja iskän saattelemana kohti suurta tuntematonta. Muistan vieläkin sen ikävän tunteen, joka syttyi heti, kun tuttu Toyota Corolla katosi näköpiiristä. On se vain kummallinen tämä ihminen. Onneksi tällä hetkellä asiat on hyvin ja voin vain olla kiitollinen Taivaan Isälle Hänen hyvästä huolenpidostaan! Aika täällä on ollut välillä helppoa ja välillä vaikeaa, mutta oon saanu huomata kasvaneeni ihmisenä todella paljon. Tällä hetkellä vain toivon, että aika ei kuluis ihan niin nopeasti... :) Paljon on varmasti haasteita ja kokemuksia edessä, mutta niitä kohti mennään iloisin ja kevein mielin (ja teidän ihanien ihmisten esirukousten siivittämänä).
Tänään lähen tyttöporukan kans hyväntekeväisyystapahtumaan Kamala Beachille. Saa nähä, millainen kokemus se tulee olemaan. Nautimme hyvästä ilmapiiristä, rannasta, auringosta ja mää saan kokeilla zumbaamista ekaa kertaa elämässäni. Ehkä on jo korkea aika. ;) Kamala Beachilta mun olis tarkoitus yksin jatkaa matkaa Karon Beachille, jälleen yökyläilemään Vallinevoille. Tänä lauantaina heillä ei ole Kotikirkon kokousta, mutta Nepaliseurakunnassa on tilaisuus sunnuntaina. Sinne ajattelin tällä kertaa mennä. Nepalia en kylläkään ymmärrä, mutta onneksi siellä on tulkkaus englanniksi. Siitä tulee varmasti mielenkiintoinen kokemus.