Nepali, osa I

Täällä sitä nyt ollaan Nepalissa! Kolme kokonaista päivää takana ja kyllä täytyy sanoa, että tämä on upea maa! :)

Lensin tosiaan Bangkokiin Jaanalle yöksi perjantaina. Saavuin Don Mueangin lentokentälle joskus vähän kymmenen jälkeen ja kun pääsin ulos, menin katsomaan mahdollista taksia. No, siinä sitten yks mies ohjasi mut johonkin jonoon, jossa oli ihan mielettömästi ihmisiä. Siinä saikin jonottaa tovin, ennen kuin pääsin sitten taksin kyytiin. Perillä olin joskus puoli kahdentoista aikaan Krung Thon Burissa, missä Jaana asuu.

Reilun kolmen tunnin yöunilta sitten lähdin lauantaiaamuna viiden aikaan taksilla Suvarnabhumille, eli Bangkokin kansainväliselle lentokentälle. Taksimatka meni loistavasti ja olin perillä vähän liiankin hyvissä ajoin. Sain odottaa kentällä sen pari tuntia check-in:n jälkeen ja portille päästyäni.

Suvarnabhumin lentokentältä. Odottelua, odottelua...

 Lensin Bangkokista ensin Delhiin, Intiaan. Matkaseuranani oli brittiläinen pariskunta, jotka olivat olleet lomailemassa Thaimaassa. He olivat palaamassa takaisin Britteihin. Nainen oli kuulemma tykännyt Thaimaasta, mutta mies ei. Oli kuulemma huono kielitaito paikallisilla... :D Delhiin laskeuduin noin kaksikymmentä minuuttia aikataulusta myöhässä ja käveltyäni noin kilometrin verran tarkastuspisteelle jouduin siellä odottamaan tunnin verran, että sain matkalaukkuni läpivalaistua ja pääsin menemään Kathmandun lennon portille. Onneksi vaihtoaikaa oli sen kaksi tuntia, sillä muuten olisin varmasti myöhästynyt koneesta.

Delhi.

 Toisella lennolla jälleen kerran sain istua brittiläisessä seurassa. Koomista oli se, että meillä kaikilla kolmella oli kirja (englannin kieliset, tietenki!) mukana lennolla ja luimme niitä lähes koko matkan. Välillä keskustelimme jotain lennosta, ihailimme maisemia ja naureskelimme töksähtävälle laskeutumiselle Kathmandun kentälle. Mukavaa seuraa oli kummallakin lennolla, eivät kuitenkaan olleet ihan niin brittiläisiä, kuin olisin kuvitellut. Mitään liiallista small talkia siis ei tullut. :D 

Lennot menivät siis todella hyvin. Perillä Kathmandun kentälle päästessäni mun piti täyttää Arrival-kortti ja viisumihakemus. Jäin täyttämään niitä muiden esimerkkiä seuraten pöydälle, mikä oli virhe: kaksi koneellista ulkomaalaisia matkustajia jonotti viisumihakemuksen kanssa ja sain itse seistä siinä jonossa tunnin, ennen kuin pääsin hakemaan reppuni. Se oli ehkä pisin odotus, joka mulla on koskaan ollu. Tai siltä se ainakin tuntu.

Repun haettuani kävelin ulos ja kohtasin neljät tutut kasvot: Janne, Teressa, Olivia ja Belia olivat koko perheenä mua vastassa. Olin kyllä todella iloinen siitä, että pääsin nyt näkemään uusinta serkkuani Beliaa ja koko perhettä! Viimeksi varmaan ollaan nähty viime kesänä Vaasan-vaarin hautajaisissa. Janne ja Teressa ovat viime marraskuussa saaneet auton käyttöönsä, joten mun hakeminen ja heidän kotiinsa palaaminen onnistui helposti.

Vaikka oonkin tottunut Thaimaassa vasemman puoleiseen liikenteeseen ja "Máj pen raj" -tyyliin, niin tämä oli kyllä ihan uusi kokemus. Vaikka tämä Kathmandu on Nepalin pääkaupunki, se ei oikein näytä siltä. Tiet ovat todella huonossa kunnossa ja asvalttia on käytetty hyvin kapealla alueella. Ajaessa vauhtia on korkeintaan se 40km/h, jos sitäkään. Autot tööttäilevät toisilleen todella paljon ja liikennesääntöjä ei ole olemassa. Silti meininki täällä tuntui jotenkin kotoisalta. :D

Käytiin todella hyvällä aamupalalla sunnuntaina. :)

Meille tästä uus menopeli Valtran tilalle??

 Lauantai-illan vietimme oikeastaan Teressan ja Jannen kotona ja voin kertoa, että heillä on todella ihanan viihtyisä ja kaunis koti. :) En muuten oo koko vaihtoaikanani nukkunu niin hyvin kuin nukuin ensimmäisen yöni Nepalissa.

Pyhä lehmä roskaläjässä.

 Sunnuntaina kävimme "pienellä" retkellä, mutta siitä tulee tekstiä sitten myöhemmin. Oon kyllä kiitollinen siitä, että saan nyt olla Nepalissa! Tämä on kyllä yksi elämäni hienoimpia hetkiä.