Eilen palasin takaisin erittäin kuumaan Thaimaahan ihanan viileän Nepalin jälkeen. Oon todella kiitollinen Jumalalle tästä reissusta ja mahdollisuudesta tutustua uuteen maahan ja kulttuuriin! Nepali todella jätti jäljen mun sydämeen.
Kerron vielä tässä viimeisistä Nepalipäivistä. Sain tosiaan Jannelta kuvia ennen kuin lähdin, joten tässä on sitten muutama kuva Youth Centreltä ja hindujen toiseksi tai kolmanneksi pyhimmältä paikalta koko maailmassa:
Keskiviikkona vierailin jälleen Olivian ja Jannen kanssa eräällä apinatemppelillä, jolla hekään eivät olleet koskaan käyneet. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ja apinatemppelille vieneet portaat saivat tunnelman vielä lämpimämmäksi. :) Ihmettelin kyllä vähän sitä apinatemppeli-nimitystä, sillä apinoita sillä temppelialueella ei ollut. Mutta kaikenlaista muuta hienoa ja ihmeellistä sieltä löytyi.
Illalla kävimme ravintolassa syömässä ja tapaamassa yhtä Jannen ja Teressan tuttua, joka oli ollut Nepalissa muutaman viikon vuoristokylässä auttamassa lapsia kahden muun kanssa. Paljon tuli siis keskustelua Nepalista ja sen hyvistä ja huonoista puolista. Mukavaa oli se, että sai tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla heidän hienoja kokemuksiaan.
Torstaina Olivia jäi kotiin Kanchhin kanssa (hän on Teressan ja Jannen kotiapulainen) ja lähdin Jannen, Teressan ja Belian kanssa Fidan toimistolle toiselle puolelle kaupunkia. Janne kierrätti mua rakennuksen joka kolkassa ja kertoi vähän henkilökunnasta ja heidän työstään. Saimme syödä ihanaa Nepalilaista ruokaa, linssiä, riisiä ja kanaa kasviksien kera. :) Sen jälkeen Jannella ja Teressalla oli pienimuotoinen palaveri, jonka aikana istuin lukemassa Valittuja Paloja. Ei siinä, olisin kuulemma saanut olla mukana, mutta kun en noista asioista mitään tiedä, niin ajattelin vain pysyä pois. :)
Illalla lähdettiin koko porukalla Suomipiiriin, joka on yhteiskristillinen iltama, jossa jaetaan ajatuksia elämästä ja uskosta. Ilta oli todella ihana ja teemana oli sillä kertaa rukous. Opin illasta sen, että rukouksen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä: yksikin lause riittää.
Perjantaipäivä meni oikeastaan Jannen ja Teressan kodissa, syöden hyvin, nauttien kiireettömyydestä, pelaten lautapeliä. Oli kyllä mukavaa, että viimeinen päivä meni rauhallisemmissa merkeissä ja sai hyvin kerättyä voimia paluulentoihin.
Eilisaamuna sitten Janne vei mut seittemän aikaan lentokentälle. Tuli jotenkin tosi haikea tunne, kun näin miten auto lähti lentokentältä takaisin kohti Kathmandua. Vähän oli samanlainen fiilis kuin silloin junassa kolme kuukautta sitten, kun lähdin tälle elämäni matkalle. Haikeus vain iski jotenkin yllättäen ja odottamatta. Kuukausi enää jäljellä Thaimaassa ja voi olla, että enemmän oon innoissani Suomeen paluusta kuin jäisin haikailemaan tänne. No, sen näkee sitten. :)
Kerron vielä tässä viimeisistä Nepalipäivistä. Sain tosiaan Jannelta kuvia ennen kuin lähdin, joten tässä on sitten muutama kuva Youth Centreltä ja hindujen toiseksi tai kolmanneksi pyhimmältä paikalta koko maailmassa:
 |
| Pyhä paikka. Ruumiinpolttopaikka. |
 |
| Pyhiä miehiä. |
 |
| Kaksi apinaa. :D |
Keskiviikkona vierailin jälleen Olivian ja Jannen kanssa eräällä apinatemppelillä, jolla hekään eivät olleet koskaan käyneet. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ja apinatemppelille vieneet portaat saivat tunnelman vielä lämpimämmäksi. :) Ihmettelin kyllä vähän sitä apinatemppeli-nimitystä, sillä apinoita sillä temppelialueella ei ollut. Mutta kaikenlaista muuta hienoa ja ihmeellistä sieltä löytyi.
 |
| Jos ette oo vielä nähny kurjan näköstä koiraa, nii täsä semmonen on. Raukka ei päässy ees liikkumaan. Miksi sen annetaan kärsiä?? |
 |
| Kathmandu. |
 |
| Tämä tilanne kyllä nauratti. Tuo portailla istuva poika istuu Opsun vieressä ja toinen ottaa kuvia. Paikalla oli yleisöäkin kiitettävästi. :D |
 |
| Onko vähän söpö? :) |
 |
| Tuijotuskilpailu. |
Illalla kävimme ravintolassa syömässä ja tapaamassa yhtä Jannen ja Teressan tuttua, joka oli ollut Nepalissa muutaman viikon vuoristokylässä auttamassa lapsia kahden muun kanssa. Paljon tuli siis keskustelua Nepalista ja sen hyvistä ja huonoista puolista. Mukavaa oli se, että sai tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla heidän hienoja kokemuksiaan.
Torstaina Olivia jäi kotiin Kanchhin kanssa (hän on Teressan ja Jannen kotiapulainen) ja lähdin Jannen, Teressan ja Belian kanssa Fidan toimistolle toiselle puolelle kaupunkia. Janne kierrätti mua rakennuksen joka kolkassa ja kertoi vähän henkilökunnasta ja heidän työstään. Saimme syödä ihanaa Nepalilaista ruokaa, linssiä, riisiä ja kanaa kasviksien kera. :) Sen jälkeen Jannella ja Teressalla oli pienimuotoinen palaveri, jonka aikana istuin lukemassa Valittuja Paloja. Ei siinä, olisin kuulemma saanut olla mukana, mutta kun en noista asioista mitään tiedä, niin ajattelin vain pysyä pois. :)
Illalla lähdettiin koko porukalla Suomipiiriin, joka on yhteiskristillinen iltama, jossa jaetaan ajatuksia elämästä ja uskosta. Ilta oli todella ihana ja teemana oli sillä kertaa rukous. Opin illasta sen, että rukouksen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä: yksikin lause riittää.
Perjantaipäivä meni oikeastaan Jannen ja Teressan kodissa, syöden hyvin, nauttien kiireettömyydestä, pelaten lautapeliä. Oli kyllä mukavaa, että viimeinen päivä meni rauhallisemmissa merkeissä ja sai hyvin kerättyä voimia paluulentoihin.
 |
| Opsu pääsi harjoittelemaan pyöräilyä. |
 |
| Pikku-Belia. Kysympä vain, että onko olemassa kauniimpaa vauvaa?? |
 |
| Opsu sai sinistä jätskiä. :):) |
 |
| Ystävykset lukee kirjoja yhdessä. :) |
Eilisaamuna sitten Janne vei mut seittemän aikaan lentokentälle. Tuli jotenkin tosi haikea tunne, kun näin miten auto lähti lentokentältä takaisin kohti Kathmandua. Vähän oli samanlainen fiilis kuin silloin junassa kolme kuukautta sitten, kun lähdin tälle elämäni matkalle. Haikeus vain iski jotenkin yllättäen ja odottamatta. Kuukausi enää jäljellä Thaimaassa ja voi olla, että enemmän oon innoissani Suomeen paluusta kuin jäisin haikailemaan tänne. No, sen näkee sitten. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti