Tekstiä ja vielä lisää tekstiä

Thaimaalainen kulttuuri tuo joka päivä uusia yllätyksiä. Okei, meille kerrottiin jo ennen koulun alkamista, että joskus opettajat vain jättävät tulematta tunneille ilmoittamatta mitään tai ilmoittavat viisi minuuttia ennen tunnin alkua, että se on peruttu. Tänään meillä olis pitäny olla Human Resource Managementia, mutta kahdenkymmenen minuutin odottelun jälkeen meille tuli yks thailainen tyttö sanomaan, että koko kurssi on peruttu, koska siinä on vain neljä osallistujaa. Piti miettiä kuvioita vähän uusiksi, muutenki oon jo tipauttanu yhen kurssin kokonaan pois. Nyt mulla on sitte viis kurssia ja toivottavasti saan ne sitten käytyä. Kaikki saa onneks hyväksiluettua meijän opinahjossa Ylivieskassa, neljä pakollisiin ja yks vapaavalintaisiin.

Tänään oli siis rokulipäivä. Ei tunteja! Koko lukukauden ajan kaikki keskiviikot tulee olemaan vapaana, josta osittain nautin ja osittain en. Ei, kyllä mää enemmän nautin. :) Muut päivät on kuitenki aika täynnä, joten vapaa keskellä viikkoa tekee varmasti ihan hyvää. Varsinkin ku sen englannin kans yritetään koko ajan totutella.

Näin vapaapäivän kunniaksi käytiin shoppailemassa Expossa, Phuket Townissa. Kuten mun sisarukset tietää, oon melko visu välillä ja tosi huono shoppailemaan muutenkin, varsinkin jos ei oo mitään semmoista akuuttia tarvetta saada mitään. Ostin kuitenki repun, johon mahtuu tavaraa 60 litraa. :D Ihan Nepali-reissua ja niitä tulijaisia ajatellen. ;) Saa muuten lainata sitten sitä reppua, jos vain tarvii. Tosin sen laadusta en sitte anna takuita, voi olla, että se kestää vain tämän reissun.

Täällä ulkona syöminen on halvempaa kuin jos tekisi ruuan ite. Oon syöny tänään kaks lämmintä ja hyvin täyttävää ateriaa kahella eurolla. Euron maksoi kumpainenkin. Samoin julkisten kulkuvälineiden käyttö on halpaa, matka edestakaisin Kathusta Phuket Towniin on sen euron. Kuitenkin se välillä tuntuu tosi suurelta summalta, kun on maksanut 40 bahtia jostain. Näin sitä tulee aina vain tarkemmaksi rahasta. ;)

Sellaista paitaa tänään. Kahtotaan, milloin seuraavan kerran päivitän tätä. Se tapahtuu kuitenki kuvien kera silloin, eihän tätä oikeasti jaksa oikein kukaan lukea. Ai niin, näiden tekstien alapuolella on semmoinen "tagi", jota voi painaa. Siinä lukee "Luin". Eli, jos oot lukenu tätä tekstiä, joko kokonaan tai osan siitä tai vain vilkaissut, niin näppää kuitenki siitä tagista. Musta olis kiva tietää, kuinka moni täällä blogissa oikeasti käy. Thank you! Khop khun ka! :)